8/2000

Presidentin pressipäällikkö Maria Romantschuk

Avoimuuden asialla

Istutaan maan alla Sanomatalossa. Yli sata mediaihmistä, niin kustantajia, päätoimittajia ja rivitoimittajiakin, käy keskustelua presidentti Tarja Halosen kanssa. Puhutaan avoimesti presidentin asioista ja asioiden viihteellistymisestä, niin Suomen Pankin mahdollisista naisjohtajista kuin naispresidentin mahdollisista miehistä. Kyyninen mediaväki on myyty. Tällaiseen mediavalloitukseen ei mies pystyisi, eivät pystyneet Koivisto ja Ahtisaari.

Viikko myöhemmin istutaan toisessa vallan linnakkeessa, Presidentinlinnassa, tällä kertaa Halosen julkisuudenvartijan kanssa. Presidentinkin pressisuhteiden takana on nainen. Suomen historian ensimmäinen naispresidentti halusi itselleen Suomen historian ensimmäisenä presidenttinä lehdistöpäällikön. Kukaan miespresidentti ei sellaista ole aiemmin tarvinnut - omasta mielestään.

Lehdistöpäällikkö Maria Romantschukin kovaääninen puhelin pärisee jatkuvasti. Edessä on presidentin tähänastisen virkauran ehkä kovin paikka. Valpas media se siellä hinkuu kommentteja siitä, asteleeko Suomen Pankkiin Pekkarinen vai nainen. Teki niin tai näin, arvostelua on luvassa.

Monet kerrat valtiolaivan kölin alta uinut Halonen hallitsee lehdistösuhteet itse niin hyvin, että hän tiesi tarvitsevansa lehdistöpäällikön, että nuo suhteet pysyvät hyvinä myös presidenttinä. Lehdistöavustajaan hän ennätti tottua jo ulkoministeriaikanaan, ja samalla Romantschukiin, joka palveli Halosta kaksi vuotta ennen kuin siirtyi Suomen Tukholman-suurlähetystöön lehdistöneuvokseksi. Mutta emännältä kävi kutsu heti, kun uusi presidentti oli valittu. Romantschukin nimi ei ollut päässyt unohtumaan senkään takia, että lehdistöpäällikön veli Tomas kuului presidentintekijöihin.

Kun Romantschukin kanssa keskustelee, puheenparresta käy ilmi, että ei hän mikään byrokraatti ole, oikeasti. Virkamiehenä hän on ollut vaivaiset viisi vuotta, mutta toimittajana sitä ennen pari vuosikymmentä, ensin Yleisradiossa ja sitten Hufvudstadsbladetissa.

Häntä ei koiraa heiluta

Kysymys yksi: mitä se tämmöinen lehdistöpäällikkö tekee?

- Halonen haluaa, että joku seuraa koko ajan tiedotusvälineitä. Ja että lehdistö tietää, että on henkilö, keneen ottaa yhteyttä, kun halutaan tietää, mitä mieltä presidentti on.

Kun Romantschuk aloitti lehdistöpäällikkönä, hän oli päättänyt, että miksikään EU-komissiotyyppiseksi spokeswomaniksi eli äänitorveksi hän ei rupea. Siperia Kauppatorin laidalla on hiukan muuttanut asennetta.

- Kun toimittajat soittavat, ja presidenttiä ei ihan helposti saa langan päähän, niin kyllähän minä sitten kerron. Halosen kantaa en tietenkään voi kertoa ennen kuin olen keskustellut hänen kanssaan.

Häntä ei heiluta koiraa, sillä varsinaisia presidentillisiä substanssikysymyksiä Romantschukin ei ole edes tarvinnut selvittää. Kovin paikka oli Halosen häiden tiedotus - sekin jälkikäteen. Siinähän suomalainen lehdistö osoitti herkkänahkaisuutensa, kun lehdistöpäällikkö erehtyi hiukan vahingoniloisesti naureskelemaan sitä, miten entisiltä kollegoilta meni pitkään odotettu skuuppi sivu suun.

Vaikka Halosen julkisuuskuva on kunnossa, lehdistöpäällikkö on toki laatinut esinaiselleen oikein kirjallisen julkisuusstrategian.

- Vaikka eivät kaikki sitä usko, Romantschuk naurahtaa. Oikeastaan se strategia onkin siinä, että ennen virkakauden alkua he kävivät yhdessä läpi liuskan verran Romantschukin kirjaamia ajatuksia siitä, millaista toimintatapaa Halosen kannattaa jatkaa ja mitä varoa.

Ahtisaarelta puuttui linja

Romantschuk ei usko olevansa lehdistöpäällikkönä siksi, että Ahtisaarella lehdistösuhteet kangertelivat koko virkakauden, vaan siitäkin huolimatta.

- Halonen tottui ulkoministerinä ja puheenjohtajakaudella siihen, että toimittajia on paljon ympärillä. Hän haluaa pitää hyvät suhteet edelleen.

Ahtisaaren lehdistösuhteista vastasi aluksi Jussi Lähde, joka hallitsi julkisuuden omalla tavallaan. Maakuntamatkoilla ja maakuntalehtien palstoilla meni varsinkin aluksi mukavasti, mutta pääkaupunkiseudun valtamedia alkoi vieroksua Ahtisaarta. Ongelmat alkoivat siinä vaiheessa, kun lehdistösuhteita alkoi käytännössä hoitaa Alpo Rusi ulkopoliittisen neuvonantajan työnsä ohella. Media ja Rusi eivät toisiaan ymmärtäneet.

- Olihan Ahtisaarella ihmisiä, jotka vastasivat lehdistösuhteista, mutta ei niin, että tietyllä henkilöllä olisi ollut vain tämä vastuualue. Ja kun henkilöt vaihtelivat, siinä ei ehkä syntynyt selkeää linjaa, Romantschuk arvioi.

Ahtisaari ei toimittajia juuri Linnaan kutsunut, kun taas Halonen on vastaillut kaikkien halukkaiden tiedotusvälineiden kysymyksiin noin joka kolmas kuukausi järjestetyissä infoissa. Tällä hän haluaa varmistaa medioiden tasapuolisen kohtelun. Uudenlaisesta avoimuudesta oli selkeä esimerkki haastattelupäivänä pikavauhdilla järjestetty tiedotustilaisuus Suomen Pankin johtajanimityksestä. Näin nopeaa toimintaa ei ennen presidentiltä ole totuttu odottamaan.

Avoimuudellakin on rajansa

Myös ulkomaan- ja maakuntamatkoillaan Halonen seurustelee tiiviisti tiedotusvälineitten kanssa. Haloselta saa matkoilla varsin vaivatta lausuntoja aivan lennostakin.

- Tähän on menty, mutta toisaalta presidentti ei saisi kulua liikaa, niin että hän olisi koko ajan sanomassa mielipiteitään joka asiasta. Mutta totta kai matkoilla toimittajat esittävät kysymyksiä, kun siihen on mahdollisuus, ja yleensä Halonen pysähtyy ja vastaa.

Romantschuk korostaa, että avoimilla lehdistösuhteilla kansa saa paremmin tietoa presidentin toiminnasta. Mutta raja se on läpinäkyvyydelläkin. On ihan pakko kysyä, mitä mieltä Romantschuk on siitä, että tasavallan presidentin kansliaan ei viranomaisia koskeva julkisuuslaki ulotu. Nyt kansa jää paitsi esimerkiksi sitä tärkeää tietoa, kuinka paljon Halosen matkustaminen maksaa tai paljonko lehdistöpäällikkö saa palkkaa. Ellei Linnan väki halua sitä itse kertoa.

Romantschuk myöntää, että hän ei ole edes pohtinut julkisuusperiaatteen ulottamista presidentin tekemisiin.

- Voi miten vaikea kysymys! Mutta kyllä sitä kannattaa miettiä: olen aina itse ollut avoimuuden kannalla.

Ja kun haastatteluja annetaan, avoimuuden raja kulkee siinä, että presidentti ei poseeraa kotonaan kissojen kanssa, vaikka moni on pyytänyt. Ne kun ovat tyttären kissoja, ja ne on jo kerran esitelty. Mutta muuttuuko ääni kellossa, kun seuraavat vaalit alkavat lähestyä...?

- Se riippuu siitä, pyrkiikö hän toiselle kaudelle... mutta vaikka pyrkisi, niin en usko. Viime vaaleissahan hän pärjäsi sillä, että oli oma itsensä eikä muuttanut tyyliään. Yhden kerran hän on laskenut toimittajan kotiinsa, se taisi olla silloin, kun hänet vuonna 1979 valittiin ensimmäisen kerran eduskuntaan.

Lehdistöpäällikön tehtävä on toki vastata myös siitä, että imago on kunnossa, jotta mahdollinen uudelleenvalinta olisi mahdollinen. Ahtisaaren suosiohan lähti laskuun ratkaisevassa vaiheessa. Romantschuk sanoo, että hyvä imago syntyy mielipiteiden sisällön ja sen esittämisen yhdistelmänä. Tyhjän päälle imagoa ei rakenneta.

- Halosellahan on vankka mielipidetausta: hän on aina kantanut huolta vähemmistöistä ja sorretuista, eikä se linja ole muuttunut.

Sisällöt ovat Haloselle sen verran tärkeitä, että hän kirjoittaa suurelta osin puheensa itse. Ja kun Halonen tarvitsee valmiiksi kirjoitettua puhetta, hän käy lopullisen version tarkkaan läpi.

- Puheet syntyvät tiimityönä. Avustajien kanssa, käydään läpi, mietitään mitä lisätään ja mitä poistetaan. Sellaista tilannetta ei synny, että Halonen mennessään johonkin tilaisuuteen näkisi puheen ensimmäistä kertaa.

Jonossa satoja haastattelupyyntöjä

Romantschuk tuntuu päässeen ensimmäisen puolen vuoden aikana varsin helpolla, sillä mediasuhteiden suurin ongelma on haastattelupyyntöjen määrässä. Ongelma ei olekaan kovin pieni: jo 1. maaliskuuta, jolloin Halonen astui virkaansa, niitä oli jo 140. Nyt jonossa on yli 200 pyyntöä eri puolilta maailmaa.

Miten arvonta oikein tapahtuu: ketkä onnelliset saavat haastattelun, ketkä jäävät ilman?

- Jaa-a, onhan se vähän lottoamista. Kovin monelle kotimaiselle medialle ei niitä ole annettu. Sitä mietitään sisällön ja imagon kannalta, ja että edustettuina on erikokoisia ja eri suuntauksia edustavia välineitä. Näistä pyynnöistä katsotaan, olisiko nyt sopiva tilanne antaa juuri tuolle haastattelu. Ihanne olisi, että mahdollisimman moni saisi haastattelun, mutta toisaalta ei saa syntyä sellaistakaan inflaatiotilannetta, että haastatteluja tulisi joka tuutista.

Romantschuk korostaa tasapuolisuutta tiedotusvälineiden kohtelussa: kansalaisille ja medialle ei saa syntyä sellaista käsitystä, että presidentillä olisi joku hovi, mitä kautta hän tuo julkisuuteen mielipiteensä.

Entinen yleläinen Romantschuk ottaa esimerkin 1980-luvulta, kun presidentti Koivisto suuttui Yleisradiolle ja ryhtyi antamaan haastatteluja vain MTV:n kautta.

- Mustia listoja ei ole eikä tule, Romantschuk vakuuttaa.

Ruotsin media käyttää valtaansa

Romantschuk kehuu suomalaista lehdistöä korkeatasoiseksi, mutta myöntää, että suomalaiset toimittajat ovat hampaattomampia kuin ruotsalaiset kollegansa.

- Esimerkiksi ministerien monet erotapaukset ovat esimerkki siitä, että Ruotsin lehdistö todella käyttää valtaansa. Siinä on suuri ero verrattuna Suomeen. Toisaalta en ole välttämättä sitä mieltä, että ministerin pitäisi erota yhden Toblerone-ostoksen takia. Ehkä välimuoto olisi paras.

Suomen poliittisen keskustelun tasosta Romantschuk ottaa esiin Suomen Pankin johtajanimityksen

.- Tällaista nimitysasiaa on niin helppo seurata, ja se on saanut ihmeellisen suuret otsikot. Kun se on yhdellä lehdellä otsikoissa, niin se pitää olla kaikilla.

- Suurin ero on siinä, että Ruotsissa todella panostetaan tutkivaan journalismiin. En usko, että Suomessa tiedotusvälineillä ei olisi mahdollisuutta siihen. Se johtuu pikemminkin siitä, että toimittajilla ei ole sitä halua ja sitä pitkäjänteisyyttä, jota asioiden penkominen vaatisi. Toisaalta asioitten penkominen ei välttämättä edes politiikan toimittajia kiinnosta.

- Tällainen tutkiva journalismi on toki myös kiinni työnantajan tarjoamista voimavaroista, ajasta ja rahasta, kun toimittaja vaatii jutunteolle lisää aikaa. Vaikka olen sitä mieltä, että Suomessa on hyvä omistajataso.

Joskus ikävä toimittajan työtä

Toisaalta, ei ruotsalainen toimittaja aina ole sen viisaampi kuin suomalainenkaan, ainakaan Suomen presidenttiä valitessa. Kun Romantschuk vielä työskenteli Tukholman suurlähetystössä lehdistöneuvoksena, sikäläiset toimittajat pitivät ensin varmana, että presidentti tulee Rehnistä, kohta että Uosukaisesta ja lopuksi Ahosta. Tuleva lehdistöpäällikkö sanoo uskoneensa tuotteeseensa koko ajan ja sanoneensa, että kunhan vaalit tulevat, Halonen varmasti hakkaa televisiossa kaikki.

- Minä uskoin varmaan hänen valintaansa varmemmin kuin hän itse. Halosella kun on voittamaton tunneälyn yhdistelmä: älykkyyden lisäksi huumorintajua ja itseironiaa, lehdistöpäällikkö kehuu.

Ja lopuksi: onko koskaan ikävä oikeisiin toimittajan töihin?

- On, mutta ei päivittäin niin kuin aikaisemmin. Kyllä tähänkin tottuu, lehdistöpäällikkö naurahtaa.

Asko Hynninen


Lue myös nämä


sanahaku


ArkistoMediatiedotPääsivuArkistoMediatiedotPääsivu